Olen korkeakoulutettu ja hyvässä asemassa ollut nainen. Jäin työttömäksi ja aikaisempi "menestys" tuntuu olevan lähinnä haitta hakiessani vaatimattomampia paikkoja. Rahoitusalalla työskennelleenä maksuhäiriö olisi katastrofi.... tosin olisi tämän "työnkin" paljastuminen....
Avoliittoni purkauduttua jäin ns puille paljaille. Myönnän. Työttömyys tuli yllätyksenä ja otan syyn... (eli olen elänyt kuten moni muu nainen. Luottokortit piikissä, ostellen kaikkea kaunista).... eli elänyt varautumatta pahan päivän varalle.
Kun en em syistä pystynyt lyhentämään luottokorttejani, ei auttanut kuin palauttaa ne ja tehdä maksusuunnitelmat luottoyhtiöiden kanssa. He ovat aika armottomia. Lyhennykseni ovat 300:n ja 500:n euron välillä per kortti.
Lopulta en keksinyt muuta kuin alkaa "myymään" itseäni. Minua sanotaan kauniiksi ja seksikkääksi.... ja kai se jossain määrin pitää paikkansa, kun asiakkaita on riittänyt.
Aloitan tämän blogin, koska uskon, että mielenkiintoa riittää. Syy yksi "hyvinvointisuomessa" voi ihminen, joka juuri maksoi opintolainansa viiimeisen erän pois, joutua tähän tilanteeseen. Syy kaksi: Olen tämän puolen vuoden aikana oppinut miehistä enemmän kuin koko aikaisemman elämäni aikana. Kuinka sikoja, kuinka perverssejä, kuinka sairaita, mutta myös kuinka hyväsydämisiä voivat olla jopa maksullista kohtaan. Jos luulit tietäväsi miehistä noin kaiken - voin kertoa, et tiennyt puoliakaan....
Pidän hienovaraisen linjan. En tule kertomaan mitään, mistä henkilön voisi mitenkään tunnistaa.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, tyrmätäänkö minut täysin vai saako tämä blogi jotain vastakaikua.
